Etätöitä ja haaveilua

Kuten aika moni muukin, olen nyt ollut kaksi viikkoa kotona etätöissä. Tilanne Suomessa tuntuu muuttuvan vakavammaksi päivä päivältä, eikä varmuutta siitä ole, milloin tämä erikoinen ajanjakso päättyy.

Olen lukenut monia päivityksiä, kuinka ihmisten rutiinit ovat kadonneet, ja tilalle on tullut aivan toisenlainen tapa selvitä päivistä läpi tämän epävarmuuden keskellä. Niin minullakin. Yritän itse pitää kiinni joistakin asioista, ja yksi niistä on

rauhallinen aamukahvihetki.

Tällä viikolla useimpina päivinä aurinko on paistanut kirkkaasti keittiön ikkunasta aamukahvipöytäämme tehden siitä vielä hienomman.

Keskiviikkona avasin uuden kahvipaketin. Ostin sen helmikuussa Tamperelaisesta hotelli-kahvilasta nimeltään Hotel Lillan. Kahvi on omistajan itsensä valikoima sekoitus ja jauhettu Robert Pauligin paahtimolla. Kaunis pakkaus henkii samanlaista tunnelmaa kuin koko paikka. Kahvista tulee pehmeän makuista, ei vahvaa, mutta sopivasti makua myös maidon kanssa.

Toivon, että tämä kahvinmaisteluni jatkuu aina vain, ja saan uusia kahvipapuja kokeiltavaksi!

Toinen haaveilun kohde: Cafe Lillanin brunssi

Olin Hotel Lillanissa ystävieni kutsumana juhlimassa heidän häitään Lillanin brunssilla. Pöytä oli katettu herkullisin tarjoiluin, ja erityisesti ilahduin tuoreista vohveleista. Vohvelit vain ovat niin herkullisia juuri paistettuina! Ajattelin juuri juhlaa muistellessani, että Cafe Lillanin viikonloppu-brunssi voisi olla yksi ihana asia, minkä haluaisin tehdä uudestaan, kun tämä tilanne rauhoittuu ja ravintoloihin voi taas mennä.

Ehkäpä tässä odotellessani teen jonakin iltana vohvelitaikinan ja paistan muutaman vohvelin iltapalapöytään… Alla kuvia Cafe Lillanin brunssilta.

Tästäkin haaveilen: rauhallinen kirjanlukuhetki

Viimeisten kahden viikon aikana olen poikkeuksellisesti soitellut ystävieni kanssa enemmän kuin tavallisesti. Ajatusten vaihto on mukavaa. Yhden puhelun aikana harmittelin sitä, että en, kaikesta huolimatta, oikein ehdi rauhoittua sohvan nurkkaan lukemaan kirjaa. Siihen ystäväni ehdotti, että sovitaan yhteinen kirjanlukuhetki, kun tilanne sen taas sallii. Istumme molemmat sitten sohvannurkkaan, luemme kirjaa ja vain olemme, tekemättä mitään.

Nykyhetki on vauhdikasta, erilaista ja vaatii toisenlaista toimeliaisuutta kuin vaikkapa kaksi viikkoa sitten. Näinä kiihkeinä, hetkittäin ahdistavina hetkinä on hyvä, kun välillä muistaa, että tulee vielä se hetki tämän kaiken jälkeen. Ja silloin voi kenties taas tehdä jonkun asian, mistä nyt vain haaveilee.

Mitä sinä silloin haluaisit tehdä ?