Edellisen kirjoituksen aikaan haaveilin, että joskus kesällä tulisi viimein sellainen hetki, että ehtisin käpertyä sohvan nurkkaan ja lukea kirjaa. Covid-kuvioiden takia elämä oli hetkessä mennyt niin hektiseksi, että se todentotta tuntui vain haaveelta! Rutiinit katosivat ja uusia käytäntöjä oli kehiteltävä pikavauhtia, jotta arki sujuisi.
Nyt on sunnuntai, ensimmäinen pääsiäispäivä, ja ihmeiden ihme, olen lukenut kirjaa! Olen istunut nojatuolissa, juonut kahvia ja lukenut _aivan _rauhassa_ kirjaa. Enpä olisi uskonut vielä viikko sitten! Tämä rauhoittumisen hetki tuntuu ihmeelliseltä ja erityisen arvokkaalta. Miten erilaisiin asioihin sitä kiinnittääkään nyt huomiota.
Leivoin lapseni kanssa sitruuna-marenkipiirakkaa. Se sopii hyvin pääsiäiseen myös värinsä puolesta. Alunperin sain juuri tähän leivonnaiseen idean, kun luin Liane Moriartyn kirjan Nainen joka unohti. Onko joku muu lukenut saman kirjan, ja saanut sen jälkeen innoituksen leipoa sitruuna-marenkipiirakkaa? Sehän ei ole mikään ”vatkataan aineet taikinaksi ja uuniin” -leipomus, vaan sisältää useita työvaiheita, joissa voi kokea (vaihtelevasti) onnistumisen ja leipomisen iloa. Oma kokemukseni on, että sitä ei kannata alkaa tehdä väsyneenä ja kiireessä… Nyt sen tekeminen oli aidosti kivaa, kun meillä oli tätä ihmeellistä yhteistä aikaa ilman muita velvotteita.
Lukeminen kannattaa, kirjoista saa ideoita ja uusia ajatuksia. Siksi se tuntuu niin tärkeältä ja todella harmittaa, jos aikaa lukemiselle ei ole.
Terassille sain jo paikalleen verhot, ne ovat siellä odottamassa sitä päivää, kun aurinko paistaa ja häikäisee valkoista kirjan sivua niin, että näköä haittaa … Lukeminen jatkukoon terassilla myös auringon paisteessa…
Laitoin sinne terassin pöydälle myös riemukkaan keltaisen narsissin. Lunta on satanut tänäänkin, mutta kevättä kohti silti.
Anna Paldar's Book Corner 