Joern Lier Horst: Luolamies

– Se on ehkä kaikkein pahimman laatuista yksinäisyyttä, hän sanoi. -Ettei ole edes kenenkään ajatuksissa.

Horst: Luolamies

Tämä kirja saa ajattelemaan ihmisen yksinäisyyttä tässä yhteiskunnassa. Luolamies alkaa kuolemantapauksesta, jossa vanha mies löytyy kuolleena kotoaan nojatuolista. Kuinka mies on voinut olla kuolleena neljä kuukautta ilman, että kukaan naapureista on huomannut mitään?

Hetken päästä lähistöltä löytyy toinenkin ruumis, joka on maannut piilossa kuusen alla  jo kuukausia. Eikö kukaan ole kaivannut miestä? Ja kuka hän ylipäätään on?

Kirjan toinen päähenkilö, rikosjournalisti Line alkaa tutkia kotoaan löydetyn miehen elämää kirjoittaakseen ihmisten yksinäisyydestä. Samaan aikaan Linen poliisi-isä Wisting tutkii kuusen alta löytynyttä tuntematonta vainajaa.

Tarina etenee pienin askelin tutkimuksen edetessä. Lukijalle alkaa muodostua hienovaraisten vihjeiden kautta jo hyvissä ajoin ennakkokäsitys siitä, mitä tulee tapahtumaan ja kuinka näillä kuolemantapauksilla kuitenkin on yhteys.

Kirjaan tulee lisäjännitystä siitä, että lukija tietää aikaisemmin, mitä päähenkilöiden tulisi ymmärtää, jotta tapaus selviää. Lukija odottaa vain, koska asiat selviävät päähenkilöille, ja mitä sitten tapahtuu.

Kuolemantapaukset selviävät ja kuolemista tulee osa kansainvälistä uutistapausta. Lopussa Line kuitenkin toteaa, ettei se muuta sitä tosiasiaa, että kotonaan television ääreen kuollut mies oli ollut yksinäinen.

… elämä ei ole ollut turhaa, jos on kuullut lintujen laulua keväällä, heinäsirkkojen siritystä kesällä, hyönteisten ininää syksyllä tai lumisateen ääntä talvella.

Horst: Luolamies