Viime vuoden lopulla vierailin Paraisilla kirjastossa esittelemässä kirjaani, ja tutustuin samalla hiukan tähän pieneen paikkakuntaan. Muutama asia jäi eritysesti mieleeni, ja houkutus on suuri palata Paraisille uudestaan kesäiseen aikaan.
Vuoden alussa kävin esittelemässä kirjaani Jyväskylän pääkirjastossa. Pääkirjasto sijaitsee kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Paluumatkalla kävelin kirkkopuiston ohi, ja kohtasin satumaisen näyn: valtavia valoporoja vetämässä rekeä. Otin puistosta valokuvia ja hytisin pikkupakkasessa.
Halusin vielä lämmikkeeksi kupillisen kahvia ennen kotimatkaa. Sattuma ohjasi minut vanhan puurakennuksen eteen ja kulmassa olevasta ovesta sisään. Oven narahdus, lämmin tuulahdus, kristallien välke … valoporojen aikaansaama satumainen tunnelma tuntui jatkuvan.
Pääsin joulun vapaapäivinä tutustumaan Tamperelaisen Kahwe-pienpaahtimon kahviin. Paahtimo ei ollut minulle ennestään tuttu, totta kai mielenkiinto heräsi maistella tätä paikallista tuotetta.
Tänä vuonna on riittänyt hyörinää. Noin viikko sitten heräsin hätkähtäen siihen, että joulu on aivan pian. Kaiken muun tekemisien lomassa minä, ikuinen jouluihminen, olin jotenkin onnistunut pääsemään joulukuun puolelle ilman ensimmäistäkään ajatusta jouluvalmisteluista.
Yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa joulumieli ryöpsähti päälle ilman mitään ennakkovaroitusta. Kuinka se oli mahdollista, kun sääkin oli niin synkkä ja harmaa?
In English below ***
Eräänä päivänä menin kauppaan väsyneenä, oli ollut hiukan rankka viikko, satoi ve
ttä ja minulla oli kylmä. Lämmin mukillinen hyvää cappuccinoa tuntui houkuttelevalta, ja huomasin pian seisovani kaupan kahvihyllyn edessä. Jatka artikkeliin ”Yllättävä fakta yhdistää kahvin ja viinin”
