Vuoden alussa kävin esittelemässä kirjaani Jyväskylän pääkirjastossa. Pääkirjasto sijaitsee kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Paluumatkalla kävelin kirkkopuiston ohi, ja kohtasin satumaisen näyn: valtavia valoporoja vetämässä rekeä. Otin puistosta valokuvia ja hytisin pikkupakkasessa.
Halusin vielä lämmikkeeksi kupillisen kahvia ennen kotimatkaa. Sattuma ohjasi minut vanhan puurakennuksen eteen ja kulmassa olevasta ovesta sisään. Oven narahdus, lämmin tuulahdus, kristallien välke … valoporojen aikaansaama satumainen tunnelma tuntui jatkuvan.
Historiaa
Jyväskylä oli tunnettu koulu- ja kulttuurikaupunki 1800-luvun lopulla. Kaupunkiin oli perustettu Suomen ensimmäinen suomenkielinen lyseo, tyttökoulu ja opettajaseminaari. Kaupunki kehittyi, rakennettiin mm. kivitaloja ja rautatie. Vuonna 1881 oli aloitettu laulu- ja soittojuhlaperinne, joka keräsi kaupunkiin tuhansia ihmisiä. Perinne huipentui juhlaan 14.6.1899, ja vain päivää ennen juhlia avatusta Hotelli Wahlgrenista Nikolainkadun kulmassa tuli Jyväskylän seuraelämän keskus. Ja juuri tähän historialliseen, vanhaan seurapiirikeskukseen olin nyt astunut sisään.
Jälkeenpäin selvitin, että hotelli oli ollut ravintolavieraiden ahkerassa käytössä 60 vuotta. Tänä aikana rakennuksen omistaja ja nimi olivat vaihtuneet useaan otteeseen. Rakennus kyllä palveli koko tuon ajan hotellina, pois lukien sotavuodet 1939-1945, jolloin rakennusta käytettiin sotasairaalana. Tämän jälkeen rakennuksessa on harjoitettu monenlaista liiketoimintaa. Jopa arkkitehti Alvar Aalto oli rakennuksessa vuokralaisena 1923-1924, suunnitteli siellä läpimurtotöitään ja rakastui ensimmäiseen vaimoonsa Aino Marsioon.
Nykyhetki
Nikolainkulmassa sijaitsee nykyisin Wilhelmiinan konditoria ja kahvila. Astuessani sisään tähän rakennukseen en siis vielä tiennyt mitään sen aikaisemmasta historiasta.

Talon ulkonäkö ja oven sijainti rakennuksen kulmassa herättävät vahvoja mielikuvia vanhoista ajoista. Saatoin melkein nähdä arvokkaita herroja ja rouvia astumassa sisään, puheensorinan, kahvikupin kilahduksen lautasta vasten…
Kahvila henkii edelleen vanhan ajan lämmintä tunnelmaa. Ja ne kristallit valaisimissa, pienet salaperäiset huoneet … tähän kahvilaan palaan mielelläni toisenkin kerran. Ennenkaikkea historiallisen tunnelman, mutta myös hyvän kahvin ja herkullisten kakkujen vuoksi 🙂
P.S. Ne valoporot
Laitan tähän vielä mukaan kuvan niistä valoporoista ja lyhtyjen valaisemasta kulkureitistä. Upeita, eikö? Valokaupunki Jyväskylä on kaunista katsottavaa.