Marjo Pennosen esikoisteos ”Minä olen kuin sinä” on kokoelma tarinoita tavallisten ihmisten vastoinkäymisistä ja elämän haasteista. Kirjan nimi on osuva – kuka tahansa näistä tavallisista ihmisistä voisi olla sinä tai minä. Löydätkö oman tarinasi?
Kirjan tarinat ovat lyhyitä, ja jokainen on kerrottu yhden henkilön näkökulmasta. Äänensä saa esimerkiksi mummon omaishoitajaksi päätynyt opiskelija, lapsiperheen arjessa ponnisteleva perheenäiti, riitelemistä pelkäävä mies, lemmikkikissan kuolemaa sureva aikuinen, mies, joka lakkasi toteuttamasta muiden toiveita … Lukija voi löytää kertojien puheenvuoroista itselle läheisiä kokemuksia, jotka koskettavat. Toiset aiheet voivat tuntua etäisemmiltä – voiko noinkin käydä ? Se onkin tämän kirjan vahvuus. Meitä ihmisiä on monenlaisia, ja on tärkeää ymmärtää paremmin, että myös huolenaiheet ja vastoinkäymiset ovat monimuotoisia ja erilaisia. Se, mikä minusta tuntuu pieneltä asialta, voi jollekin toiselle olla suuri ja elämää mullistava kokemus.
Julkaisutilaisuudessa (30.8. Suomalainen kirjakauppa) Marjo toivoi, ettemme olisi niin arvostelevia toisiamme kohtaan. Kaikki surut eivät näy ulospäin, eikä niistä puhuta työpaikan kahvipöydissä. Usein ihminen voi jopa kokea, että on tuttavapiirissään ainoa, kenellä on raskasta. Ja tämä vain siksi, että kukaan ei puhu omista vaikeuksistaan. Tyypillisesti some täyttyy positiivisista ja iloisista tapahtumapäivityksistä. Kirjailijan mukaan tämä kirja voisi toimia vastavoimana, ja tuoda realismia ihmisten elämään. Useimmilla meistä on ollut elämän varrella jotakin vaikeuksia, ja kirja voi toimia vertaistukena. Kirjaa lukiessaan voi saada lohtua kun ymmärtää, ettei ole ainoa, kenelle on käynyt näin.
Tämän kirjan kirjoittamiseen Marjo Pennonen käytti 10 kuukautta työn ohessa. Haave kirjoittamisesta syttyi 10-15 vuotta sitten hänen lukiessaan romaania. Tuon haaveen pohjalta on valmistumassa jo uusi teos. Ennen seuraavaa kaunokirjallista romaania Marjo Pennonen on julkaisemassa tietokirjan itsetuntemuksesta työelämässä.
Mielenkiintoinen aihe.
Tiesitkö, että itseään ei voi juosta pakoon?
Marjo Pennonen -Minä olen kuin sinä