Suunnistuspolun syvin olemus

Jukola lähestyy, ja pientä jännitystä on ilmassa. Pian selviää, montako rastia metsään on piilotettu, montako niistä löytyy ja kauanko aikaa siihen menee…

Sunnuntaina pääsin juttelemaan aiheesta kokeneen Jukola-kävijän kanssa, ja sain häneltä hyviä vinkkejä. Tärkeintä on pitää huolta siitä, että itse pysyy koko ajan kartalla, etenee rauhallisesti ja luottaa itseensä. Metsään tallautuu tapahtuman aikana paljon polkuja. Hetkittäin voi näyttää, että joku polku menee juuri siihen suuntaan, missä oman rastin tulisi kartan mukaan olla. Jos käy hyvin, saatat päätyä juuri sinne, mihin halusit. Rasteissa on kuitenkin paljon hajontaa, ja ne voivat levittyä metsään viuhkamaisesti lähtöpisteeseen nähden. Tällöin oikeansuuntaiselta näyttävä polku saattaakin lopulta viedä aivan toiselle rastille ja paljonkin sivuun siitä rastista, joka oli omalla listalla seuraavana tavoitteena. Etene siis rauhallisesti ja pysy kartalla, tiedä, mihin olet menossa.

Kuulostaa hyvältä ohjeelta laajemminkin. Pysy rauhallisena, luota itseesi ja kulje kohti tavoitettasi. Jos seuraat muiden valmiiksi tallaamaa polkua, päädyt juuri sinne, minne muutkin ovat menneet ennen sinua. Mikäli haluat saavuttaa jotakin muuta, joudut poikkeamaan helpolta reitiltä ja etsimään tiesi itse.

Viimeinen vinkki huikattiin oven raosta: Muista, että uudet polut eivät näy kartalla!

Luottavaisesti Venlaa kohti! Jos eksyn, voin aina istua kivelle ja pohtia, millaisen uuden polun tallaamisen haluaisin aloittaa.