(In English after the picture)
Innostun helposti ja lähden kokeilemaan uusia asioita lyhyelläkin varoitusajalla. Se on hyvä ominaisuus, jos haluaa saada uusia ideoita kirjoittamiseen. Toisinaan, pieni epävarmuus voi iskeä jälkikäteen. Mutta ehkäpä silloin tietää, että suunta on oikea ja tässä on mahdollisuus oppia jotakin uutta ?
Muutama viikko sitten sain kesken työpäivän työkaverilta chattiä, joka meni suunnilleen näin:
Kollega: Me tarvitaan vielä yksi jäsen meidän Venlojen suunnistusjoukkeeseen, ja sä olet the one!
Minä: Ha ha
(tauko, jonka aikana uteliaisuus herää…)
Minä: Mitä se suunnistus siis tarkoittaa, joku lenkki jossakin ja milloin, mihin aikaan?
Kollega: Kesäkuun 15. Kangasalla. Päivällä suunnistetaan, ja osuudet n. 5km.
Minä: En ole suunnistanut ala-asteen jälkeen kertaakaan…
Kollega: Ei se haittaa! Käydään harjoittelemassa porukalla iltarasteilla. Tuu vaan, olis niin huippu juttu!
(tauko –ja mietin, että tällä porukalla on tehty hauskoja juttuja aikaisemminkin…)
Minä: Oishan se aika erilainen kokemus varmaan…
Kollega: Todellakin! Kokemusta me haetaan, ei sijoitusta.
Minä: Mihinkähän mä taas lupaudun…
Kollega: Tosi hyvään juttuun! Jeee! Eli mä ilmotan sut?
Minä: Ok – täytyyhän se joukkue saada kasaan 🙂
Kollega: Oikea asenne – jeee!!!!
Unohdin koko keskustelun, kunnes eilen heräsin siihen tosiasiaan, että muutaman viikon päästä mun pitää JUOSTA METSÄSSÄ ja LÖYTÄÄ RASTIT tapahtumassa, johon osallistuu ihan muutama muukin, oikeasti suunnistusta harrastava ihminen….Venlojen suunnistus on osa Jukola2019 tapahtumaa 15.-16.6. 
https://www.jukola.com/2019/kangasala-jukola-2019/jukola-lyhyesti/
Apua! Mihin ihmeeseen olenkaan lupautunut???? Ai niin. Tosi hyvään juttuun.
***
The urge to experiment and try out new things usually leads to a source of new ideas and handful of interesting material to ponder in writings. Some people call this ”going beyond their comfort zone”. I call it ”entering my Adventure Zone”.
There are occasions when getting to my Adventure Zone can be surprisingly easy, and it can even go unnoticed beyond the point of no return. See, this is what happened a few weeks back.
My Colleague (MC): We need one more person to our team in Venla orienteering relay, and guess what – you are the one!
Me: Ha ha
( ok, so not a joke?)
Me: Orienteering, what, when?
MC: June 15th in Kangasala, on daytime. Just a run for 5 kms.
Me: I haven’t done any orienteering since primary school…
MC: Not a problem! We’ll practice together! Come on, it would be super cool!
( ok, we have done some fun stuff with this group also earlier…)
Me: Yeah, it would be something different…
MC: Indeed! We want to get the experience, not compete.
Me: Not quite sure what I am promising now…
MC: It will be great! Jeee! So I will register you?
Me: Ok, sure – you need to get the groupJ
MC: Great, that’s the attitude – jee!
I forgot this discussion until yesterday I realized I need to be ready for the relay in couple of weeks. There will be quite many orienteers running in the forest https://www.jukola.com/2019/en/kangasala-jukola-2019-en/jukola/
So this is the thing I’ve signed up for. Whoaa! Great!
Anna Paldar's Book Corner 