Unfortunately this book is available only in Finnish, thus no English review this time.
Taru Kumara-Moisio kirjoittaa romaanissaan ruuhkavuosia elävästä Noorasta. Nooran elämä järkkyy, kun mumma kuolee. Nooralle mumma on ollut lapsuudessa se ainoa pysyvä asia, kun omien vanhempien liitto on rakoillut ja mumma on hoitanut Nooraa.
Noora haluaa järjestää mummalle isot hautajaiset, ja samalla laittaa oman perheensä järjestykseen mumman henkisen perinnön ohjaamana. Noora aloittaa ”kokonaisvaltaisen projektin” perheensä organisoimiseksi kuntoon.
Kirja kertoo Nooran halusta hallita elämää ja arkea surun keskellä.Lapsiperhearkea elävä voi hyvin samaistua kirjan tapahtumiin, ja Nooran henkisen jaksamisen romahtaminen mumman hautajaisissa koskettaa aidosti.
Kirja ei ole kuitenkaan raskasta luettavaa, vaan Nooran toiminta saa välillä lukijan hihittämään. Epäilen, että tässä kohtaa vaikuttaa myös lukijan oma elämäntilanne. Mikäli olet jo riittävän kaukana ruuhkavuosista, elämän yllätyksellisyydet ja kontrollin pettämisestä aiheutuvat koomiset tilanteet naurattavat. Jos taas koet sen olevan itsellesi arkipäivää, et välttämättä hihitä aivan yhtä paljon …. *grin*.
Kirjan kansi on mielestäni oikein onnistunut – kirjassa puhutaan vakavista aiheista, kauniisti ja pieni pilke silmäkulmassa, elämää ymmärtäen ja Nooraa lämpimästi kannatellen.
Kiitos Taru Kumara-Moisio tästä ajatuksia herättäneestä lukukokemuksesta!